Oho, täällähän oli vastauksia, joita en ollut huomannut!
Esa hyvä! Jätit puolet tekstistä lukematta!
Kirjallista harrastusta ei olekaan mitään syytä valtion tukea. Sen sijaan on syytä tukea aloittelevaa yrittäjää, oli hän sitten kirjailija tai kalastaja. Aloittelevasta yrittäjästä kun voi kasvaa valtiontaloudelle varsinainen rahasampo.
Lisää apurahoja ei tässä kirjoituksessa ole itketty, vaan vaadittu niiden järkevämpää kohdistamista. Ei ole mieltä tekohengittää kirjailijan uraa, jos hänen teoksensa eivät myy – mutta toisaalta on vain kourallinen erittäin menestyneitä kirjailijoita tai edes yrityksiä, joiden ensimmäinen tuote oli hitti. Siksi uraa on mielekästä tukea alussa ja lopettaa tuki, jos se ei kanna hedelmlää.
Anni: Toki yhteiskunnan tukea saan päiväkoteina ynnä muina, mutta niin saavat kaikki muutkin veronmaksajat – jollainen minäkin siis kirja-alan yrittäjänä olen, toisin kuin yllä kirjoitat. Tekijänoikeuskorvaukset tulevat yritykslleni, josta maksan itselleni palkkaa ja palkasta maksan uskollisesti verot. Veroja maksan myös kaikista muista kirjoitustöistä, joita teen – kuten kolumneista.
Perheettömiä yksineläjiä toki on se viidennes, mutta neljä viidennestä on sitten perheessä tai pariskunnassa eläviä. Ylläolevan kirjoituksen tarkoituksena oli herättää kysymyksiä siitä, mitä seuraa suomalaiselle kirjallisuudelle, jos ja kun apurahatuki kohdentuu vain näille yksineläjille ja heidän lähtökohdistaan syntyvälle kirjallisuudelle.
Kysyit, Anni, sitäkin, mihin narinani kohdistuu. Se kohdistuu apurahajärjestelmän järjettömyyteen: tuottamatonta ei kannata ruokkia.
